Vita brevis breviter in brevi finietur,
Mors venit velociter quae neminem veretur.


UUTISIA

 

Kuulumisia ja tulossa olevia julkaisuja:

Huhtikuu 2017

Kevään aikana muutin mantereelta toiselle. Puolisoni Tony päätti työnsä Burj al Arab -hotellin johtajana Dubaissa ja siirtyi perinteikkään The Carlyle -hotellin johtajaksi New Yorkiin. Asuntomme sijaitsee myös The Carlylessä, joten aamulenkit Tähkä-koiran kanssa suuntautuvat vastedes Central Parkin vehreille poluille. Jahtimestari-romaanin kirjoittaminen jatkuu edelleen, mutta otin lisäksi hiljan vastaan pestin Routledgen uuden keskiajan online-ensyklopedian aihetoimittajana; erityisalueenani on kulttuuri ja tieteet vuosina 1100-1550.

Joulukuu 2016

Jahtimestari-romaanitrilogian kirjoittaminen jatkui vauhdikkaasti koko vuoden. Tein kaksi tutkimusmatkaa Eurooppaan, romaanin henkilöiden maisemiin, kesäkuussa Béarniin ja lokakuussa Mallorcalle, Foix'n seudulle ja Carcassonneen.

Perustin alkusyksyllä Dubaihin suomalaisen kirjallisuuspiirin (DSK), joka kokoontuu joka kuukauden ensimmäinen tiistai vaihtuvalla teemalla (historiallinen romaani, dekkari, jne.). Kaikki jäsenet esittelevät suosikkikirjansa illan teemasta ja jokainen emännöi kokoontumisia vuorollaan. Monta inspiroivaa kokoontumista jo takana!

Syksyn huippukohtiin lukeutui Ferrari Owner's clubin retki Dubaista Al Ainiin. Ajoimme pitkänä letkana ylös Jebel Hafeet -vuorelle, maisemia ihailemaan ja lounastauolle. Vierailimme myös museoksi muutetussa sheikki Khalifan synnyinkodissa, joka tunnetaan nimellä Qasr Al Muwaiji.

Maaliskuu 2016

Aika Dubaissa kuluu kuin siivillä... Aurinko jaksaa paistaa, meri hohtaa sinisenä ja aavikko on yllättävän kaunis. Muutama ulkomaan matkakin on tullut tehtyä: viime syksynä kävin rakastumassa ensin Istanbuliin ja sitten Venetsiaan.

Olen jatkanut tänä keväänä Eläinten historian verkkokurssin vetämistä. Sen rinnalla olen tutkiskellut keskiajan ihmisten suhdetta metsäluontoon ja valmistellut ensimmäistä romaaniani työnimellä Jahtimestari. Romaani sijoittuu (luonnollisesti) myöhäiskeskiajan Ranskaan. Fiktion kirjoittaminen tuntuu virkistävältä vaihtelulta, välillä suorastaan nautinnolliselta, ja oma innostukseni näkyykin toivottavasti lopputuloksessa!

Helmikuu 2015

Edessä kiinnostava ja vauhdikas kevät: muutan uuteen kotiin Dubaihin ja Animals & Hunters -monografiani ilmestyy vihdoin ja viimein New Yorkissa. Ruokahistorian kurssini (googlaa Historian valtakunnallinen verkko-opetus) jatkuu tuttuun tapaan maaliskuussa. Kuulumisiin! :)

Syyskuu 2014

Toteutin loppukesästä ikivanhan haaveeni ja tein matkan Skotlantiin. Se oli todellinen unelmien täyttymys: näin upeita linnoja ja raunioita (mm. Culzean, Doune, Stirling, Edinburgh, Kilchurn...) ja tietysti sanoinkuvaamattoman komeita maisemia: vuoria, metsiä, kirkasvetisiä järviä ja jokia.

Ruokahistorian kurssi pyörähtää käyntiin syyskuun lopussa. Sen ohessa aion keskittyä uusiin tutkimus- ja kirjaprojekteihin. Mielenkiinnon kohteina mm. keskiajan metsät ja niiden antimet (sienet, marjat, kukat, jne.) sekä toisaalta Valois'n kuningassuvun jälkeläisten vaiheet kuohuvassa myöhäiskeskiajan Euroopassa.

Huom! Varastossani on edelleen useita ylimääräisiä kappaleita Federigon haukka -teosta, joten jos haluat hankkia yhden tai useamman edulliseen tarjoushintaan (22 eur, sis. postikulut Suomen sisällä), ota minuun yhteyttä s-postitse!

Tammikuu 2014

Uutisten päivittäminen on jäänyt hieman retuperälle, huomaan.... Tässä lyhyt katsaus viime syksyn tapahtumiin.

Syksyllä 2013 pysyin kiireisenä erilaisten kirjoitustöiden vuoksi, mm. kolmen Oxford Companion to Sweets -teokseen tilatun artikkelin parissa. Vedin ruokahistorian nettikurssia, johon osallistui innokas joukko opiskelijoita Suomen eri yliopistosta. Kurssilla tehdyt harjoitustyöt käsittelivät osallistujien lempiraaka-aineita sekä historiallisille henkilöille suunniteltuja juhlaillallisia. Lopputuloksena oli monta mainiota esseetä!

Syyskuussa tutustuin englantilaisiin kirjailijakollegoihin Society of Authorsin -cocktail tilaisuudessa Balliol Collegessa Oxfordissa. Eritoten lastenkirjailjat ja itsejulkaisseet olivat vankasti edustettuina. Keskiajan ruokakulttuuria käsittelevä teokseni Das Mittelalter-Kochbuch julkaistiin Saksassa lokakuussa 2013 kölniläisen Anaconda-kustantamon toimesta. Kääntäjänä toimi Tobias Rothenbücher ja ulkoasu oli komea – toivottavasti kirja löytää monia lukijoita. Suomalaisen Tiede-lehden marraskuun numerossa ilmestyi upeasti kuvitettu kahdeksansivuinen artikkeli, jonka pohjana oli maaliskuussa 2013 ilmestynyt teokseni Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä (julk. Atena) ja laatijana Mika Remes.

Vapaa-ajalla pääsin nauttimaan jopa kahteen kertaan Devonin, Cornwallin ja Dartmoorin upeista maisemista: ensin Porche-clubin syysretkellä ja sitten minilomalla ystävien kanssa. Iki-ihastuimme Old Inniin Drewsteigntonissa: upea ruoka, idyllinen pieni majatalo, ympärillä mahtavat nummimaisemat. Lokakuussa emännöin Heston Blumenthalin Dinner-ravintolan yksityiskabinetissa kymmenen hengen illallista Lontoossa asuville suomileideille ja tapasin englantilaista ruoka-alan eliittiä laidasta laitaan Roux veljesten vuotuisilla gaala-illallisilla Mandarin Oriental Hyde Park -hotellissa. Joulua ja vuodenvaihdetta juhlittiin tällä kertaa kotoisasti ja perinteikkäästi kotimökissä Sonningissa.

Vuoden 2014 ohjelmaan tulee kuulumaan mm. uusia kirjoitushaasteita, matkustelua sekä toinen ruokahistorian kurssi.

 

Elokuu 2013

Tänä kesänä saimme nauttia lukemattomista upeista hellepäivistä Berkshiressä ja muualla Englannissa. Kesään kuului erilaisia mielenkiintoisia ja perinteikkäitä tapahtumia kuten Royal Regatta Henleyssä ja Festival of Speed Goodwoodissa. Teimme pikavenevisiitin Southamptonista Wightsaarelle. Piipahdimme nauttimassa Pimmsiä Clare Hallin kesäjuhlassa Cambridgessa. Nautimme Devonin ja Cornwallin merellisistä maisemista ja ihailimme villiponeja Dartmoorin nummilla. Tein myös työmatkan ulkomaille: kävin tutkimassa 1400-luvun alun käsikirjoitusta Ranskan kansalliskirjaston Richelieun palatsissa Pariisissa. Syksystä tulee kiireinen: tiedossa on paljon kirjoitustöitä sekä uusi ruokahistorian kurssi. Ja maalaismökissämme alkaa kylpyhuoneremontti...

Federigon haukka -teoksessa mainitsemani minkkistoola on herättänyt muutamissa ihmisissä kiukkua. Olisiko asia pitänyt salata, koska se kerää liian paljon huomiota kirjan paljon tärkeämpien viestien kustannuksella? Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko asiasta närkästyneet itse lihansyöjiä? Syövätkö he kenties tuotantolaitoksissa kasvaneita eläimiä? Omistavatko he kuolleiden eläinten nahoista tehtyjä asusteita (kenkiä, saappaita, laukkuja, vöitä)? Jos kyllä, niin aiheesta ei kannattaisi ärhennellä. Myös noilla muilla eläimillä on nähdäkseni oikeuksia – miksi minkki olisi erityisasemassa niihin nähden?

Minkkistoolani on sellainen vaatimaton kaulahuivin kokoinen asuste, ei suinkaan mikään suunnaton viitta tai kaapu. Olen käyttänyt sitä tähän mennessä 3-4 kertaa, en siis istu se päälläni (pöyhkeänä ja tekopyhänä) työpöydän ääressä kirjoittamassa kirjoja elämiin kohdistuvista julmuuksista. Kirjassani mainitsen, että sain sen lahjaksi, en siis hankkinut itse. Olisi ehkä pitänyt kertoa koko tarina. Sain sen jouluna 2009 ja se oli ensimmäinen ja ainoa joululahja silloiselta tuoreelta poikaystävältäni (nykyiseltä avomieheltäni). Olimme lennähtäneet Suomen Lappiin joulua viettämään ja sopineet, että lahjoja annettaisiin vain yksi. Menomatkalla juttelimme mahdollisimman epäsopivista lahjoista, joita tutut ovat vuosien saatossa saaneet. Naureskelin että ”Ajattele, jos joku antaisi MINULLE vahingossa turkiksen!”. Poikaystäväni ilme meni saman tien surkeaksi, jolloin arvasin mitä tulisin jouluaattona paketista löytämään. Hän oli halunnut ostaa mieluisan lahjan tuntematta kuitenkaan tarpeeksi hyvin asenteitani ja mielipiteitäni. Otin lahjan kohteliaasti vastaan ja olen siitä lähtien kerran talvessa käyttänyt tuota stoolaa jossain sopivassa tilaisuudessa, jotta hänellä ei olisi asiasta paha mieli. Hän ei tule koskaan enää lahjoittamaan minulle turkista, mutta tuon yhden lahjan aion pitää vaatekomeroni kummajaisena. Se sopii sinne yhtä loogisesti kuin nahkakenkäni ja laukkuni (joita ei ole suunnattomia määriä) ja lihanpalat lautaselleni (tosin vain kerran viikossa, koska olen vuosikymmenten ajan syönyt kasvispainotteisesti).

 

Huhtikuu 2013

Uusin kirjani Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä ilmestyi maaliskuussa ja sai mukavasti huomiota lehdissä ja radiossa. Eräs laajalti luettu naistenlehti lähetti toimittajan tekemään kirjailijahaastattelua ja samassa yhteydessä lontoolainen kuvaaja otti laajan kuvasarjan meillä kotona ja ympäri Sonningin kylää. Hassua kylläkin, valmiissa lehdessä esiteltiin ihan väärä talo meidän Sonningin kotinamme. Kuvassa näkyi ränsistynyt, rapattu talo naapurikadulta sekä sen kuihtunut puutarha. Meidän puutarhassamme ikivihreä laakeripuu onneksi kukoistaa läpi talven ja talokin on erinomaisessa kunnossa.

Kevät on viherpeukaloiden lempiaikaa. Olen päättänyt, että molemmat puutarhani tulevat kokemaan suuria muutoksia tänä kesänä. Panostan aiempaa enemmän kukkasiin. Olen istuttanut jo koko joukon orvokkeja, petunioita, verenpisaroita, lobelioita ja muita värikkäitä kaunottaria. Puutohtori muotoilee pihan vanhat puut lähipäivinä ja myös nurmikolle on luvassa erityishoitokuuri (mm. sammaleiden ja rikkaruohojen varalta). Eräs pihan puista paljastui hiljan lännenmansikkapuuksi (Arbutus unedo), mikä oli mielestäni kovin kiehtovaa ja eksoottista. Kukahan sen on istuttanut ja milloin?

Olemme Tonyn kanssa jatkaneet kulinaarisia tutkimusretkiä ympäröivälle maaseudulle. Muutama viikko sitten löysimme uuden suosikkipubin lähiseudulta: se on The Crooked Billet ja sijaitsee Stoke Row'ssa. Idyllinen vanha rakennus henkii miellyttävän rustiikkista tunnelmaa, ruokalista on laaja, hintalaatusuhde on kohdallaan. Muihin tämän kevään kulinaaris-kulttuurisiin huippuhetkiin lukeutuvat helmikuinen illallinen Kiinan Lontoon suurlähettilään residenssissä (jossa käytiin aterioinnin lomassa kiehtovia kirjallisuuskeskusteluja), maaliskuinen cocktailtilaisuus Buckinghamin palatsissa (jossa uppouduttiin kuningattaren renessanssitaidekokoelman helmiin) sekä makuhermoja hivelevä huhti-illallinen Zumassa, joka on trendikäs japanilainen ravintola Knightsbridgellä.

Töiden osalta on ollut kiireistä. Olen käynyt keskusteluja kansainvälisen kustantamon kanssa tiedemonografian julkaisemisesta. Olen lisäksi neuvotellut yhteistyökuviosta tunnetun kirjallisuusagentin kanssa. Pää täynnä uusia, kiehtovia kirjaideoita! Jännittävä vuosi edessä!

 

Tammikuu 2013

 

Syksy oli pitkä, synkkä ja sateinen. Sonningin kylä joutui Thamesin tulvien uhriksi jopa kahdesti loppuvuoden aikana: rantapolut, niityt ja puutarhat lainehtivat laajoina järvinä päiväkausia. Myös ajotiet olivat poikki ja Sonningin sillan sulkeminen liikenteeltä aiheutti isoja ruuhkia Readingiin ja lähiseuduille. Onneksi meidän talomme sijaitsee kukkulalla, kylän pääkadulla, joten vältyimme vahingoilta. Jouduin kuitenkin harmikseni luopumaan pitkiksi ajoiksi rakkaasta aamurutiinistani: iki-ihanista jokivarsikävelyistä ja vesilintujen pongailusta.

Joulukuussa vanha unelmani toteutui: pääsin ihastelemaan Cornwallin ja Devonin jylhiä merimaisemia. Vaihdoimme vuotta puolisoni kouluaikaisen ystävän talossa New Polzeathissa ja tutustuimme naapurikylien pubeihin (esim. Port Isaac ja St Kew Inn ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia!). Vierailin myös kuningas Arthurin legendaan liitetyn Tintagelin linnan komeilla raunioilla.

Loppiaisen seudulla poikkesin loma- ja tutkimusmatkalle Espanjaan. Perehdyin merkittäviin keskiaikaisen taiteen kokoelmiin Katalonian taidemuseossa Barcelonassa sekä Pradossa ja Thyssen-Bornemisza-museossa Madridissa. Matkan huippukohtiin lukeutui monipuolista marja- ja luontosymboliikkaa tihkuva Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha -maalaus, jonka soisin joskus päätyvän jonkin kirjani kanneksi. Madridissa majapaikkanamme toimi maineikas Ritz-hotelli, jonka aulassa marmori säihkyi ja kristalli kimalsi. Vierailijoille oli tarjolla mm. viettelevän maukkaita churroja ja paksun suklaista kaakaojuomaa.

Alkuvuoden ohjelmaani kuuluu seuraavan kirja käsikirjoituksen viimeistelyä. Malttamattomana odotan myös pääseväni aloittelemaan aivan uuden kirjan käsikirjoitusta. Joko nyt olisi romaanin vuoro?

 

Syyskuu 2012

Kesän aikana sekä keskiaikainen yrttitarhani että takapihan puutarhani kokivat upean muodonmuutoksen. Liitin kokoelmiini monta uutta yrttiä, kukkaa ja kasvia. Kesä oli heinäkuun loppua lukuun ottamatta melko pilvinen ja sateinen, joten kaikki kasvit kukoistivat.

Heinäkuussa osallistuin Elegant Picniciin Sonningin keskiaikaisen piispanlinnan entisellä tontilla. Hyvää ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia riitti aamuyön tunneille asti. Elokuussa meitä hemmoteltiin rock-konsertilla Sonningin patokahvilassa. Löysimme kesän aikana eräitä uusia & kivoja pubeja lähiseudulta, mm. The Bottle and Glass Binfield Heathissa kuuluu nyt suosikkeihini. Tässä keskiaikaisessa rakennuksessa on perinteinen olkikatto ja scampit eivät suinkaan ole huonoimmasta päästä. Suosittelen!

Syysiltojen tummetessa olen alkanut suunnitella matkoja.... Ensin piipahdan Cornwalliin ja Devoniin, ihailemaan tyrskyjä ja rantakallioita. Myöhemmin suuntaan Barcelonaan ja Madridiin, nauttimaan auringosta ja kulttuurista. Tavoitteena yhdistää työ ja huvi!

Työrintamalla asiat ovat edenneet. Uusia kirjoja on tekeillä, tulossa ja suunnitteilla. Olen tutkinut kiinnostavia aineistoja British Libraryssä ja tilannut monenlaista tutkimus- ja alkuperäiskirjallisuutta ulkomailta. The Medieval Kitchen ilmestyi vihdoinkin, puoli vuotta myöhässä. Kevättauon jälkeen keskiajan symboliikan harjoituskurssi (KESY) on jälleen alkamassa, ja se tuo mukavaa vaihtelua tutkimus- ja kirjoitustyöhön!

 

Kesäkuu 2012

Sain huhtikuun aikana valmiiksi keskiajan eläimiä käsittelevän tietokirjan käsikirjoituksen ja touko-kesäkuun taitteessa viimeistelin sen julkaisukuntoon kustannustoimittajan kanssa. Tätä kirjaa oli mukava valmistella, ja luulenpa että tutkimisen ja kirjoittamisen ilo välittyi myös lopulliseen tekstiin. Kirjan tähtinä ovat koira, villi- ja kesysika, elefantti, haukka, susi, karhu, hevonen ja kärppä. Kirjan piti alunperin ilmestyä ensi syksynä, mutta julkaisu on siirretty alkuvuoteen 2013.

Kesäkuun alussa Sonningissa juhlittiin jubileeta neljän päivän ajan. Lauantaina 2.6. ohjelmassa oli vauhdikas regatta, sunnuntaina 3.6. katujuhlat kylän asukkaille, ja maanantaista tiistaihin tuhannet vierailijat vyöryivät pikkukylämme kaduilla ihmettelemässä variksenpelättejä ja kurkistelemassa avoimiin puutarhoihin. Meidän yläkertamme ikkunasta kurkisti Tähkäpää-pelätti, ja se saavutti suurta suosiota etenkin pikkutyttöjen parissa.

Piipahdin kesäkuun alkupuolella mökkeilemässä Keski-Suomessa ja tuttuja ja sukulaisia tapaamassa Turussa ja Naantalissa. Sää suosi, mutta hyttyset olivat kiukkuisia. Ostin laukun täyteen suomalaisia herkkuja: ruisleipää, mustikkakeittoa, puolukkahilloa jne. Kotiin palattua löysin puutarhani kukoistavana: Englannissa oli satanut koko viikon, joten yrteillä ja kukkasilla ei ollut hätäpäivää.

Lomat on nyt pidetty ja kesä jatkuu kirjoittelun merkeissä. Keskityn metsästys- ja luontoteemoihin. Elokuussa piipahdan Helsingissä luennoimassa keskiajan kokkailusta kansainvälisessä ISSE-symposiumissa.

 

Maaliskuu 2012

Kevät saapuu kohisten. Vaikeaa uskoa, että vain muutama viikko sitten koko Sonningin kylä uinui lumipeitteen alla ja Thamesia peitti padon kohdalla ohut jääkansi. Rippeitä noista upeista talvikeleistä oli jäljellä vielä 12.2., jolloin puutarhasuunnittelijat saapuivat mittailemaan takapihaamme. Visiitin tulokset konkretisoituvat paperille lähiaikoina, ja muutaman kuukauden tai vuoden kuluessa myös lopulta pihapiiriimme, I hope...

Alkutalven ohjelmaan kuului erinäisiä kiinnostavia kulttuuririentoja, esimerkiksi Yundi Lin pianoresitaali Kiinan Lontoon suurlähetystössä helmikuussa sekä iki-ihana Aida-ooppera Royal Albert Hallissa. Piipahdin myös vanhan taiteen osastolla National Galleryssä sekä klassisella iltapäiväteellä Ritzissä. Osa kirja- ja taidekokoelmastani saapui vihdoin Suomesta. Nyt Paul Osipowin kallot hymyilevät minulle herttaisesti työhuoneeseen astuessani ja voin etsiä hyllystä käsiini vaikkapa Burgundin herttuoiden vaiheita kuvaavan opuksen.

Kesy-kurssi on tänä keväänä tauolla. Olen siis pystynyt keskittymään lähes sataprosenttisen kokopäiväisesti omaan tutkimus- ja kirjoitustyöhöni. Joitain asiantuntijatehtäviä olen kuitenkin pyrkinyt hoitamaan siinä sivussa. Keskiajan eläimiä koskevan tietoteokseni käsikirjoitus on nyt loppusuoralla. Tarkoitus on saattaa se kustannustoimittajan ruodittavaksi toukokuuhun mennessä, ja julkaisu ajoittuu siis ensi syksyyn. Aikataulu on pitänyt hyvin ja kirjoittaminen on sujunut varsin joutuisasti viime aikoina.

Kirjanteko on aina pitkä ja raskas prosessi. Mukavia vaiheita siinä on oikeastaan vain kaksi. Ensinnäkin suunnitteluvaihe, jolloin idea syntyy ja saa hahmonsa paperilla. (Tuntuu, että tässäpä on kuvailtuna kerrassaan mainio kirja, jonka haluaisin itsekin lukea....) Toiseksi viimeistelyvaihe, jolloin olen päässyt kaiken puuduttavan puurtamisen ja epäilyjen yli, ja alan vihdoin uskoa, että kirja todella valmistuu ja eikä siitä tule maailman huonointa. Pidän kovasti viimeistelyvaiheeseen kuuluvasta yksityiskohtien viilailusta. Suuri tekstimassa on kasassa, pitää vain tarkastaa ja hioa kuntoon otsikot, lukujen aloitukset ja lopetukset, lause sieltä toinen täältä, sekä kuvatekstit. Kustannustoimittajallani on kenties useita hyviä ehdotuksia tekstin kohentamiseksi julkaisukuntoon. Kuten sanottu, prosessi on pitkä... siksi nautinkin suuresti myös siitä hetkestä, kun vihdoin saan käsiini valmiin kirjan, tunnustelen sen painoa ja ihailen kansia. Sivuja selaan varovaisesti, hyvin ylimalkaisesti; olisi liian hirveää huomata jokin tekstiin pujahtanut virhe... Ajatukseni askartelevat jo uusien haasteiden parissa, seuraavan kirjahankkeen kimpussa!

Marraskuu 2011

Syksyn Kesy-kurssi on edennyt puoliväliin ja mukana on (tälläkin kertaa) useita lahjakkaita ja motivoituneita opiskelijoita. Syksyn mukaviin uutisiin kuuluu se, että Mansimarjasta punapuolaan -teos sai Fililtä näytekäännösapurahan. Kääntäjä Anne Stauss valmistelee parhaillaan englanninkielistä näytettä ensimmäisestä luvusta. Sen turvin aloitamme siis sopivan kansainvälisen kustantajan etsiskelyt heti vuoden vaihteen jälkeen.

Oma kirjoitustyöni keskittyy tänä syksynä etupäässä eläinaiheisiin. Olen tutkinut suurella mielenkiinnolla mm. Bayard-hevosen legendaa. Lisäksi olen alkanut kerätä aineistoa Isabella-teokseeni, huolimatta siitäkin, että se ei ole ajankohtainen vielä tänä tai ensi vuonna. Aihe kun on niin kovin kiehtova, että ajatukseni pyörivät usein sen ympärillä.

Keskiaikainen yrttitarhani sai alkusyksystä hienon antiikkitiiletyksen, joka toivottavasti myös jatkossa estää sadeveden tulvinnan kellariin... Yrttitarhani todellinen komistus ja katseen vangitsija on iso laakeripuu (2 m), ja kukoistaapa siellä edelleen myös ruusupuu sekä muutama pienempi yrttipuska (mm. persiljaa, timjamia, rosmariinia, oreganoa). Suloisesti solisevan suihkulähteen hankkiminen saa odottaa kevääseen. Kenties hankin yrttitarhaani ulkolyhtyjä ja joitain koristeita joulun alla.

Syksyn kulttuurielämyksiin kuuluvat mm. visuaalisesti upea Prinsessa Ruusunen -baletti Royal Opera Housessa sekä visiitti Oxfordiin, jossa omia perinteitäni noudattaen vierailin Ashmolean-museossa ja söin elämäni kenties parhaat fish&chipsit The Eagle and Child -pubissa, siis J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin entisessä kantapaikassa.

Elokuu 2011

Mansimarjasta punapuolaan -teos ilmestyi elokuun alussa. Riikka Juvosen kuvittamasta kirjasta tuli komea ja värikäs, mitä sopivin opus pakattavaksi lahjapakettiin ahkeralle marjastajalle, herkkusuulle, luonnonystävälle tai kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle.

Elämä Sonningissa jatkuu leppoisana. Keskiaikainen yrttitarhani on kehittynyt: nyt sitä somistaa lohenpunaisena kukkiva ruusupuu, ja kokkailua varten tarjolla on rakuunaa, salviaa ja timjamia. Valikoima laajennee ensi kesään mennessä. Olen alkanut hahmotella mielessäni Country Cottagen keittokirjaa. Siitä tulisi tietysti kulttuurihistoriallinen keittokirja, joka tarjoilisi lukijoille lumoavien reseptien ohessa makupaloja englantilaisen maalaiskylän elämästä menneinä vuosisatoina ja tänään.

Sonningin uljaaseen menneisyyteen kuuluu mm. kivikautinen uhripaikka, anglosaksipäälliköitä (kylän nimi juontuu Sunna-nimiseen päällikköön) ja keskiaikaisia merkkihenkilöitä. Useat piispat pitivät täällä palatsiaan, ja sen suojissa majailivat mm. lapsikuningatar Isabella, jonka haamun kerrotaan yhä vaeltelevan joenrantapoluilla itkemässä Richard II:ta, sekä Musta Prinssi, joka tilasi vierailunsa aikana illallispöytäänsä valasta -- toiveen toteuttaminen oli kenties hieman työlästä sisämaasta käsin. Myös kylän nykymeno värikkäine hahmoineen merimies-nyrkkeilijä-pubinpitäjästä lusikantaivuttaja Uri Gelleriin tarjoaisi ainesta moneenkin tarkoitukseen, miksei jopa murhamysteeriin.

Kirjaideoista ei siis tule olemaan pulaa näin inspiroivassa ympäristössä. Odotan innolla syksyn alkua ja uusia haasteita töiden saralla!


Kesäkuu 2011

Muutto Sonningiin sujui varsin mukavasti ja olemme nauttineet ensimmäisistä viikoista somassa Tudor-talossamme. Olemme kiertäneet ahkerasti pikkukylien antiikkikauppoja Berkshiressä ja Oxfordshiressä: yhtä sun toista on löytynyt ja uusi koti alkaa olla puoliksi kalustettu. Vielä kun saisi taulut seinille... Tonyllä on laaja kokoelma Graham Clarken töitä ja itselläni on mm. Paul Osipowin ja Hanna Variksen teoksia. Uusi työhuoneeni on varsin viehättävä: kattoa halkovat tummat puupalkit, nurkassa nököttää pikkuinen takka ja isoista ikkunoista näen tuuheita puita, laventelleja ja verenpisaroita (...suosikkikukkani ruusut ovat hankintalistalla, asap!). Vierashuoneemme on viittä vaille valmis vastaanottamaan ensimmäiset yöpyjät ? kuosina on kiinansininen Toile du Jouy eli tarjolla on äärimaalaisromanttinen interiööri.

 

Mikäpä täällä on elellessä! Kylä ympäröivine maaseutuineen on todella idyllinen ja ihmiset mukavia, niin kuin maalla yleensäkin. Kylässä on mainio intialaisravintola (Ivy), ja keskiaikaisessa pubissa (The Bull Inn) on mahtava tunnelma, tukevaa ruokaa (hui!) ja hyvää olutta. Tähkä-koira (oik. Tallitontun Tavaramerkki) riemuitsee uudesta avarasta pihamaasta ja joenvarsilenkeistä. Milloin törmäämme joutsenperheisiin, milloin rantalaitumella löntysteleviin lehmiin. Kovin on eksoottista meille kaupunkilaistytöille!

 

Kesästä tulee työn puolesta kiireinen. Pääosa ajasta kuluu Fébus-käsikirjoituksen viimeistelyn parissa. Kesäkuun lopussa teen lyhyen työmatkan Suomeen; 30.6.2011 esitelmöin rankaisevasta tulesta osana Tuli on irti! -tapahtumaa Logomossa Turussa. Heinäkuun alkupuolella osallistun keskiajantutkijoiden vuotuiseen pääkonferenssiin (IMC 2011) Leedsin yliopistossa. Konferenssin eräs teema on luksus, ja oma esitelmäni käsitteleekin ylellisiä turkiksia keskiajan kulttuurissa. Heinä-elokuussa poikkean Suomeen juhlistamaan uusinta tietokirjaani Mansimarjasta punapuolaan (kustantaja: Maahenki). Kirjan toinen kirjoittaja on kasvibiologisisareni Laura Jaakola. Olen myös käynyt viime kuukausina pitkiä neuvotteluja kansainvälisen kustantamon kanssa, ja vahvasti näyttää siltä, että tulossa on populaari englanninkielinen julkaisu vuoden lopussa tai ensi keväänä. Keskiajan kulttuurihistorian alalta tietysti. Mutta tästä kerron tarkemmin tuonnempana. Leppoisaa ja aurinkoista kesää kaikille!

 

Maaliskuu 2011

Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet keskiajan ihmisten luontosuhdetta pohtiessa: miten eläin- ja kasvikuntaan asennoiduttiin ja millaista symboliikkaa näihin liittyi. Tarkoituksenani on julkaista aiheesta sekä tieteellisiä että populaareja tekstejä. Tällä hetkellä olen erityisen kiinnostunut mm. koirista, karhuista, villisioista ja kotisioista -- miten näitä eläimiä kuvattiin myöhäiskeskiajan teksti- ja kuvalähteissä. Foix'n kreivi Gaston Fébusin metsästysopas (n. 1387) on todellinen runsaudensarvi, josta riittää tutkittavaa useammankin teoksen tarpeisiin. Gastonista on julkaistu useita elämäkerrallisia teoksia, mutta niissä ei mielestäni huomioida tarpeeksi päähenkilön vahvaa luontosuhdetta vaan pääpaino on politiikassa, sodassa ja ongelmallisissa ihmissuhteissa.

 

Tutkimus- ja kirjoitustyöni ohessa vedän tänä keväänä neljättä kertaa Keskiajan symboliikan harjoituskurssia (KESY) osana Historian valtakunnallisen verkko-opetuksen hanketta. Kurssin teemat limittyvät oivallisesti omiin mielenkiinnonkohteisiini ja koen kurssin ohjaamisen erittäin antoisaksi. Jokaisessa jaksossa on syntynyt useita hienoja kirjoitelmia mitä erilaisimmista aiheista: esimerkiksi keihään, kissojen ja rakkauskirjeiden symboliikasta. On upeaa, että keskiaika jaksaa yhä kiinnostaa opiskelijoita, vaikka Suomessa asuessa ja opiskellessa alalle pyrkiminen edellyttää kenties suurempia ponnistuksia kuin muualla Euroopassa. Tarvitaan monipuolista kielitaitoa eikä alkuperäislähteiden äärelle pääseminen tai parhaan tutkimuskirjallisuuden hankkiminen ole aina suinkaan mutkatonta!

 

Näyttää siltä, että Knightsbridgen ja Lontoon maisemat vaihtuvat toukokuussa berkshireläiseen maalaisidylliin: muutamme Tonyn ja Tähkä-koiran kanssa keskiajan lopulla rakennettuun cottage-tyyliseen taloon Sonningin kylään. Olen kovasti nauttinut aamulenkeistä Hyde Parkissa Serpentine-järven ympäristössä sekä istuskelusta Hyde Park Cornerin ruusutarhassa aurinkoisina kesäpäivinä, mutta odotan toisaalta innolla kävelyretkiä pitkin Thamesin vartta, jota Sonningin kohdalla reunustavat iki-ihanat itkupajut. Tulevasta työhuoneestani pääsee lasiovien kautta suoraan puutarhaan, jonne aion istuttaa laventelia ja ruusuja inspiraationi lähteeksi.

 

♦ ♦ ♦

 

 

 

img_3911pak-1.jpg

 

Metsästyshaukka Warwickin linnassa. Kuva: H.K. 2010.